sunnuntai 13. heinäkuuta 2008


Kun läheisyydenkaipuu on suurimmillaan, ei vuosilla ole mitään merkitystä. Antaa mennä vain. Ei se ole enää pikkupoika. Miten kivaa onkaan, kun se on tuossa vieressä. Hymyilee ja sanoo odottaneensa, että taas viimein nähtäisiin. Ottaa lähtiessä kiinni ja halaa pitkään. Olisi periaatteessa kuin tehty tähän hetkeen. Aikaa kun tässä kaupungissa ei ole paljoa kahta viikkoa enempää. Ja sitä paitsi, se näyttääkin kivalle.


Ei kommentteja: