Minua vedätettiin 100-0. Eiliseen uudelleenasennoituminen tuotti aikamoisia vaikeuksia. Kaveri soitti, että alhaalla ollaan. Avaamaan mennessä siellä odottikin hymyileviä juhlijoita viinipulloineen. Ja uskotteko, että hymyä riitti täälläkin. Hiphei, maailman kivoin yllätys. Maailman kivoimmat yllätysläksiäiset. Tykkäsin kauheasti. Halihali ja ehkä sata x kiitos kun tulitte ja kaikki oli oi-niin-hienosti.

Viinipulloja tuhottiin useampi. Jotain kuohuvaa ja punaista lisäksi, ja tuota niin, oltiinhan me ehkä läksiäisfiiliksissäkin sitten. Kun kerran viimeisiä iltoja täällä vietetään, niin vietetään sitten kunnolla. Meikitkin oli hukassa, eikähän tyttö ihan ilman iltaa pärjää. Tytöt lupasivat lainata omiaan, ja siihen oli tyytyminen. Lähikuppilan jälkeen oli kuitenkin pakko käydä vielä katsomassa, jos ne vaikka oliskin tupsahtaneet pöydälle. Löytyivät, kiillettä huuliin ja menoksi taas.

Seduloimassa käytiin, ja toimiihan se aika paljon paremmin keskiviikkona. Ei liikaa ihmisiä. Ei liikaa mitään. Oli poikia, oli tuttuja, oli kivaa. Tanssikenkiä en taaskaan ottanut mukaani. Ei se oo minun hommaa. Jätetään lattian valloittaminen muille, mulle riittää muunlainen hippailu. Pojat ei lämmittäneet missään määrin. Reilun puolen vuoden aikainen säätö oli mukavalla tuulella, ja turvallisena valintana se tuotiinkin kotiin asti. "Ai miten niin muutat? Ai minne? Miksi muka? Etkä muuta! Kenen kanssa sitten.." Lauseen loppu on pyyhkiytynyt mielestä. No ihan kenen kanssa vain, minun olemassaolo kun ei ole tähänkään asti herraa kamalasti hetkauttanut. Läheisyydenkaipuita ollaan tosin molemmat kivasti saatu lievitettyä. Nyt täytyy löytää uudet lievittäjät. Molempien. Olen melkein päättänyt, että Semi-ihastuksen kanssa voisin lievittää edes osittain. Ainakin yrittää. Saa nähdä mitä se minun tuleva sulho on asiasta mieltä.

Ja vaikka ison osan sedu-ajasta join vettä, on olo ollut tänään järjetön. Aamulla täällä on mitä ilmeisimmin käynyt korjaajasetä, eikä kukaan ole herännyt sitä edes tervehtimään. Ollaan nukuttu, oltu varmasti viimeisen päälle hehkeä näky. Mutta nyt toimii kaikki niinkun pitää. Ei valittamista. Eikähän sitä voi olla nolona sellaisessa tilanteessa, johon ei itse ole osallistunut mitenkään.

Ihanan Serkkutytön luokse sain kummiskin itseni raahattua ennen iltaa. Pitsaa ja lokoisaa oloa. Ja uintia. Luoja miten oli kylmää vettä. Mutta päivämäärä oli sovittu jo kaksi kuukautta sitten, niistä pidetään kiinni. Pojat kyllä jänisti. Liian kylmää muka. Tylsimykset. Mutta voi miten siitä tytöstä tykkään! Kamala ikävä tulee. Kyllä tämä muutto aika-ajoin raastaa kovastikin. Mutta ei se huono ratkaisu silti ole. Täpinää tulvillaan edelleen!