keskiviikko 16. heinäkuuta 2008


Se siitä hyvästä suunnitelmasta. "Ei mulla tiiätkö huvita yhtään lähteä." Vittu. Olis jo meikit kohdillaan ja vaatteetkin melkein valittu. Mikä aika tämä on ilmoittaa ettei sittenkään? Eikä keskiviikko oo mikään päivä, kun voi soittaa kenelle vain, ja kaikki on jossain menossa. Typerät työt. Typerät päätökset. Taivutteluyritykset päälle nyt, kun neiti tulee kummiskin käymään. Ei oo kivaa odottaa jotain koko pitkää päivää kun sitten koko homma kuivuu kasaan.


2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Olen vähän sanaton ja toisaalta osittain kykenemätön lukemaan kamalan paljon rivien väleistä, vaikka varmaan pitäisi ymmärtää paljonkin. Minä en ole koskaan ollut kovin hyvä rivien väleissä.

Kuitenkin, kuulostat kovin surumieliseltä ja siihen toivon muutosta, parempaan tietysti. Muistan kyllä vielä ne iloiset kirjoitukset ja onnellisen mielen. Toivottavasti löydät ne vielä jostain. Sitä odotellessa toivotan sulle paljon voimia ja kiitän luottamuksesta tämän blogin suhteen :)

Aurinkoa!

Selina kirjoitti...

Hei muru :)
Muistan se minäkin ne iloisuudet ja hymyt. Eikä ne oo minnekään kadonneet. Välistä vain on vähän hankalampaa. Mutta kovalla rytinällä mennään kohti iloista mieltä ja aurinkoista olotilaa!